Brittiläinen salaattiviljelijä J.E. Piccaver & Co on jo pitkään tunnettu huolellisesta ja edistyksellisestä lähestymistavastaan salaatin ja lehtisalaatin viljelyyn. Yritys etsii jatkuvasti keinoja parantaa tuotannon tehokkuutta, ja siksi tiimi aloitti yhteistyön Paul-Techin kanssa saadakseen tarkemman kuvan typen käyttäytymisestä maaperässä – ja mahdollisista keinoista käyttää sitä entistä täsmällisemmin.
Oletuksista todistettuun tietoon
Tiimi oli usein pohtinut, voisiko typen käyttöä optimoida, mutta ilman suoraa maaperädataa sitä oli vaikea todistaa. Vuonna 2025 he päättivät testata asiaa käytännössä. Paul-Techin antureiden avulla he seurasivat yhden lehtisalaattipellon maankosteuden ja typen määrän vaihteluita koko kasvukauden ajan.
Samaan peltoon asennettiin kaksi Paul-Tech -asemaa – toinen biostimulanttia (BIO) saaneelle lohkolle ja toinen ilman biostimulanttia (NON BIO) olevalle lohkolle. Molemmat sijaitsivat hiesu–kevyt savi -mailla, ja anturit mittasivat maaveden ja nitraatin dynamiikkaa 8 cm:n ja 20 cm:n syvyydestä talvesta sadonkorjuun loppuun asti.
Mitä anturit paljastivat
Molemmat lohkot aloittivat kauden samantasoisella perusviljavuudella. Kevään edetessä BIO-lohko säilytti hieman paremman kosteuden, kun taas NON BIO -puolella esiintyi pidempiä kuivia jaksoja. Nämä erot kosteudessa vaikuttivat siihen, miten typpi käyttäytyi kauden aikana: kosteammissa oloissa typpi liikkui helpommin maaprofiilissa, kun taas kuivemmassa maassa se pysyi lähempänä pintaa.
Ensimmäisen salaattisadon jälkeen anturit havaitsivat maassa edelleen runsaasti käyttökelpoista typpeä. Perinteisesti pellolle olisi tässä vaiheessa annettu uusi lannoitus ennen toisen sadon kylvöä – ja niin tehtiin nytkin, mutta tavanomaista pienemmällä annoksella.
Data kuitenkin osoitti selvästi, että jo ennen toista kylvöä maassa oli runsaasti typpeä jäljellä – riittävästi tukemaan seuraavan sadon kasvua ilman lisälannoituksia.
Uusi ymmärrys jäännöstypestä
Toisen sadonkorjuun aikaan kuvio oli selvä: maahan jäi korkea määrä jäännöstyppeä, joka on arvokas resurssi ja voidaan hyödyntää seuraavalla kasvilla tai oikein ajoitetulla kerääjäkasvilla.
Tämä havainto vahvisti tiimin pitkään epäilemän ajatuksen – salaatteja voidaan kasvattaa aiempaa tehokkaammin typen käytön suhteen. Paul-Techin data ei ainoastaan tukenut tätä näkemystä, vaan tarjosi konkreettista, määrällistä näyttöä suunnittelun ja päätöksenteon tueksi.
Tieto käytäntöön
Tämän ymmärryksen pohjalta J.E. Piccaver & Co jatkaa Paul-Techin teknologian käyttöä laajemmin myös vuonna 2026. Seuraavassa vaiheessa toteutetaan kohdennettu koe, jossa typen käyttöä vähennetään noin 20 % – aloittaen salaatista ja laajentaen kokeilua muihin kasveihin, kuten sipuleihin.
Yhdistämällä yksityiskohtainen maaperädata käytännön viljelykokemukseen tiimi pyrkii hienosäätämään typpistrategiaansa – säilyttäen laadun ja sadon määrän mutta parantaen kokonaistehokkuutta.
Yhteistyötä kehityksen puolesta
“Olemme aina aavistaneet, että voisimme käyttää vähemmän typpeä – nyt voimme nähdä sen konkreettisesti. Data antaa meille varmuuden tehdä muutoksia,” toteaa Piccaverin tiimi.
Kun tämä lähestymistapa laajenee useammille pelloille ja kasveille, ensimmäisen seurantakohteen tulokset vaikuttavat jo siihen, miten he suunnittelevat, lannoittavat ja viljelevät – osoittaen, että parempi data johtaa parempiin päätöksiin, vuosi toisensa jälkeen.
J.E. Piccaver & Co:lle yhteistyö on tarjonnut luotettavaa näyttöä, jonka avulla voidaan tehdä pieniä mutta merkittäviä muutoksia. Anturit ovat muuttaneet oletukset mitattavaksi tiedoksi, antaen tiimille selkeämmän kuvan typen käyttäytymisestä satokausien välillä ja siitä, miten sitä voidaan hallita tehokkaammin.