Lanta ei ole pelkkää jätettä tai epämiellyttävää sivutuotetta – viljelijälle se on arvokas resurssi. Kun lantaa hyödynnetään suunnitelmallisesti, voidaan vähentää mineraalilannoitteiden tarvetta, parantaa maan rakennetta ja jopa luoda uusia tulonlähteitä. Tämä korostuu erityisesti syksyllä, jolloin lannoitus vaikuttaa suoraan maan viljavuuteen ja seuraavan satokauden tuottopotentiaaliin.
Yksi kasvava mahdollisuus on biokaasun tuotanto, jonka sivutuotteena syntyy mädätettä. Raakalantaan verrattuna mädäte on tasalaatuisempaa ja sen ravinteet ovat kasveille helpommin hyödynnettävissä. Tämän vuoksi se soveltuu erittäin hyvin myös syysviljojen lannoitukseen.
On kuitenkin tärkeää huolehtia oikeista levitysmääristä. Liiallinen lannoitus syksyllä voi aiheuttaa ravinteiden huuhtoutumista sekä liian nopeaa kasvua, mikä heikentää kasvien talvenkestävyyttä.
Miksi syksy on hyvä ajankohta lannan ja mädätteen käytölle?
Syksyllä lanta ja mädäte tukevat maan viljavuutta ja ravinteiden kiertoa. Sadonkorjuun jälkeen ne täydentävät maaperän ravinnevarastoja ja auttavat valmistamaan pellon seuraavan vuoden kylvöihin.
Orgaanisilla nestemäisillä lannoitteilla voidaan osittain tai jopa kokonaan korvata mineraalilannoitteita – tämä pienentää kustannuksia ja tukee kestävää maataloutta.
Mitä Paul-Techin maamittausasemat kertovat lannan käytöstä?
Paul-Techin maamittausasemien keräämät tiedot osoittavat selkeästi, että jos nestemäistä lannoitetta levitetään syksyllä pellolle ilman kasvavaa kasvia, ravinteet huuhtoutuvat nopeasti maasta. Tämä ei ole taloudellisesti järkevää eikä ympäristön kannalta kestävää.
Sen sijaan, kun lannoitus tehdään ennen syyskylvöä ja oikeilla määrillä, kasvit pystyvät hyödyntämään ravinteet tehokkaasti, eikä huuhtoutumiselle jää mahdollisuutta. Myöhemmin osa orgaanisesta aineksesta stabiloituu humukseksi, joka hajoaa hitaasti ja parantaa maan rakennetta sekä vedenpidätyskykyä – hyöty, joka kestää vuosia.
Käytännön esimerkki: miten mädäte toimii syysrapsilla?
Paul-Techin maamittausasemien mittaukset osoittavat konkreettisesti, miten mädäte vapauttaa ravinteita syysrapsin käyttöön. Uudella syysrapsilla pellolla lannoitus tehtiin ennen kylvöä, huomioiden että esikasvina oli ollut syysvehnä – sen olki ja juuristo tarvitsevat typpeä hajotakseen.
Elokuun puoliväliin mennessä pelkkä mineralisaatio oli jo tuottanut noin 20 kg/ha nitraattityppeä maahan. Mädätteen levityksen ja kylvön jälkeen maamittausaseman anturit rekisteröivät nopean ravinnetason nousun maan ylimmässä 8 cm kerroksessa – juuri siellä, missä nuorten kasvien juuret sijaitsevat. 20 cm syvyyteen ravinteita kulkeutui vain vähän.
Ravinteiden vapautuminen ja kasvien ottokyky olivat voimakkaimmillaan kolmen viikon ajan, ja jatkuivat sen jälkeen hitaammin. Syyskuun ja lokakuun sateet eivät aiheuttaneet ravinteiden huuhtoutumista, mikä osoittaa, että ravinteet hyödynnettiin tehokkaasti kasvien kasvussa – tulos, joka tukee sekä korkeampia satotasoja että ympäristönsuojelua.