Postauksen kirjoittaja: Farmer Tõnis. Alkuperäinen julkaisu ilmestyi tässä
Tämä kirjoitus on tehty yhteistyössä Paul-Techin kanssa.
Olkaamme rehellisiä – suurinta osaa viljelijöistä kiinnostaa sato. Parempina aikoina huomio oli ennen kaikkea sadossa eikä niinkään kustannuksissa, mutta nyt kiinnostavat sekä sato että se, miten siihen päästään mahdollisimman edullisesti.
Satopotentiaaliin voidaan vaikuttaa merkittävästi oikea-aikaisella ravinteiden annolla, erityisesti typen avulla, koska se kasvattaa lehtipinta-alaa ja tehostaa yhteyttämistä. Tähän asti olen tukeutunut typen levityksessä pitkälti mutu-tuntumaan, lannoituksen perustaulukoihin ja lajikkeen satopotentiaaliin.
Silti yksi kysymys jäi: kuinka kauan typpilannoitteelta kestää muuttua kasville käyttökelpoiseksi, miten kasvit sitä käyttävät ja onko huuhtoutumisriskiä?
24 tunnin myytti ja todellinen aikataulu
Ensimmäisten keväisten talvivehnän typpilannoitusten jälkeen ymmärsin, että puhe siitä, että ”24 tunnin kuluttua näkee jo kasvuston vihertyneen”, on suunnilleen yhtä uskottavaa kuin selvänäkijöiden tulikoe.
Kasvukausi 2024/25 oli kasvuolosuhteiltaan erittäin hyvä ainakin alkuvaiheessa: ei liian lämmin ja vettä tuli runsaasti. Loogisesti ajateltuna kasvuston olisi pitänyt vihertyä heti, kun viimeinenkin levityskierros typpeä oli tehty.
Totta, kasvit vihertyivät melko nopeasti, mutta kyse oli todennäköisemmin lämpötilan, auringonpaisteen, kasvuston ”heräämisen” ja viljelijän uskon yhteisvaikutuksesta.
Todellisuudessa levittämäni typpi tuli kasveille käyttökelpoiseksi vasta 5–6 päivää levityksen jälkeen. Jopa ihanneolosuhteissa lannoitteella kestää aikansa muuttua kasville sopivaan muotoon.
Minulle tärkeintä oli se, että näin ravinnekäyrän oikeasti nousevan – toisin sanoen sen, että se ”raha”, jonka pellolle levitän, todella päätyy maahan.
Mitä käyrä näytti: nousu, lasku ja kulutus
Käyrä nousi, mutta alkoi samalla myös laskea – kasvusto alkoi käyttää typpeä. Samalla oli nähtävissä, että kasvusto tiheni ja vihertyi.
Koska vehnä kasvoi voimakkaasti, typpi katosi maasta nopeasti. Esimerkiksi Murumäen lohkolla 74 kg N oli ”syöty” kahdessa viikossa. Seuraavat 75 kg eivät enää nostaneet käyrää, mutta eivät myöskään laskeneet sitä.
Miksi näin?
- Ensimmäisen levityksen aikaan kasvit olivat pienempiä ja vielä ”uneliaita” – kulutus oli aluksi hidasta.
- Toiseen levitykseen mennessä kasvu oli jo täydessä vauhdissa – kaikki annettu kului käytännössä heti.
Huuhtoutuuko keväällä annettu typpi?
Paljon vettä + kunnolla typpeä = huuhtoutumista? Erityisen ikävää olisi, jos lannoite huuhtoutuisi maan alempiin kerroksiin, joista kasvit eivät sitä enää saa käyttöönsä, ja sieltä edelleen pohjaveteen.
Hyvä uutinen on se, että kevätlannoitusten yhteydessä en ainakaan Murumäen lohkolla havainnut huuhtoutumista.
Veskin lohkolla näkyi, että 8 cm:n ja 20 cm:n syvyyteen sijoitetut anturit reagoivat lannoituksiin samalla tavalla – käyrät liikkuivat samaan tahtiin. Tässä voin vain teoretisoida, että maassa oli niin paljon vettä, että myös lannoite liikkui sen mukana nopeammin syvemmälle eikä jäänyt ”pidättyneenä” juuristovyöhykkeeseen.
Selkeä esimerkki huuhtoutumisesta: Oonurme (talvivehnä 2025/26)
Mutta ravinteiden huuhtoutumisen alempiin maakerroksiin näin todella selvästi Oonurmen lohkolla kasvukaudella 2025/26.
Kokeeksi levitin pintaan NPK-lannoitetta (16 kg N), kun kasvit olivat kolmen lehden vaiheessa. Ravinnekäyrä lähti voimakkaaseen nousuun ja saavutti 8 cm:n syvyydessä arvon 958.
Sitten yhden päivän aikana satoi yli 26 mm vettä, ja käyrä putosi 400 pykälää.
Todennäköinen syy:
- Suuri sademäärä maahan, joka oli jo valmiiksi liiallisen märkyyden rajoilla.
- Maa ei pystynyt sitomaan ravinteita.
- Lämpötilat olivat alhaiset ja kasvu hidasta.
- Kasvustoa ei ollut riittävästi käyttämään typpeä nopeasti pois.
Mistä toivoin saavani säästöä?
Pellonviljelyssä eletään vaikeita aikoja – viljan hinta on liian alhainen ja kustannukset liian korkeat. Kasvinviljelyssä lannoitteet muodostavat suorista kustannuksista leijonanosan (lannoitteet, kasvinsuojelu, siemenet), joten niistä saatavat säästöt ovat taloudellisesti erittäin merkittäviä.
Toivoin voivani käyttää maasensoreita typpilannoituksen säästökeinona, mutta kasvukaudella 2024/25 se ei toteutunut aivan niin kuin olin ajatellut. Näin kyllä ravinteiden päätymisen maahan ja niiden kulutuksen, mutta käytännössä kävi niin, että ”ihan sama kuinka paljon laitoin, kaikki syötiin pois”.
Hyöty tulikin vasta seuraavan kasvin kohdalla. Aiemmin pystyi suunnilleen arvioimaan, kuinka paljon typpeä maahan voisi sadonkorjuun jälkeen jäädä, mutta kuten Oonurmen esimerkki osoittaa, ravinteet voivat myös kadota nopeasti.
Proteiinilannoitus ja ”ylimääräinen kierros”
Kasvukaudella 2024/25 lisäsin lippulehtivaiheessa vielä noin 20 kg N, koska kaikki merkit viittasivat erinomaiseen satoon ja myllyvehnän hintalisä verrattuna rehvehnään vaikutti lupaavalta.
Ravinnekäyrä ei noussut eikä laskenut 40 päivään. Kaikkien oletusten perusteella annettu typpi näytti tulleen käytetyksi. Mutta ennen jyvän tuleentumista käyrä alkoi taas nousta, ja silloin ymmärsin, että viimeinen typpilisä saattoi olla liikaa.
Mitä saattoi tapahtua:
- Kasvuston typen tarve väheni.
- Nitrifikaatio tapahtui myöhässä.
- Orgaaninen typpi mineralisoitui.
Proteiinilannoituksessa käytin YaraBela Axan 27+4S -lannoitetta, jossa ammonium- ja nitraattityppeä on suhteessa 50/50. Oma johtopäätökseni: osa hitaammin vaikuttavasta ammoniumtypestä muuttui nitraatiksi siinä vaiheessa, kun kasvusto ei enää käyttänyt sitä riittävästi. Lisäksi juurten hajoaminen saattoi vaikuttaa asiaan ja antaa käyrälle vielä pienen lisäpotkun.
Käytännön päätös: typpeä ei tarvittu oljen hajotukseen
Onneksi tämä typpi ei kadonnut sadonkorjuun jälkeen mihinkään, ja seuraavaa kasvia ajatellen pystyin tekemään päätöksen, etten tarvinnut typpilannoitetta kylvön alle. Käyrän perusteella ravinnetaso palasi lannoitusta edeltäneelle tasolle 24. joulukuuta 2025 – eli arvioni mukaan päätös oli oikea.
Haluan kuitenkin korostaa, että lannoittamatta jättäminen kokonaan – etenkin pääravinteiden osalta – ei ole pitkällä aikavälillä kestävää, ja kasvukaudet voivat olla hyvin erilaisia. Oonurmen lohkon esimerkissä pintaan annettu typpi katosi rankkasateen jälkeen, eikä se enää palaa takaisin.
Maa-analyysit osoittavat, että fosforin ja kaliumin osalta tilanne on hyvä. Vaikeiden aikojen yli selvitäkseni ”lainaan maalta”, ja parempina aikoina annan takaisin. Koska Murumäen lohkolla talvivehnän jälkeen tuli ruisvehnä, nyrkkisäännön mukaan typpeä pitäisi lisätä 10 kg N jokaista sato-/olkitonnia kohti – minun tapauksessani siis 50 kg N. Silti tein päätöksen jättää se pois varsin luottavaisin mielin, sillä oljen hajotukseen ja ruisvehnän hyvään alkuun tarvittava typpi oli jo maassa.
UKK: typpi maassa ja huuhtoutumisriski
Kuinka nopeasti rakeisen lannoitteen typpi tulee kasville käyttökelpoiseksi?
Käytännössä anturin lukemassa näkyvä muutos voi tulla esiin vasta useiden päivien jälkeen. Omassa kokemuksessani tämä tapahtui noin 5–6 päivää levityksen jälkeen, myös hyvissä olosuhteissa.
Miksi kasvusto ei muutu vihreäksi ”24 tunnissa”?
Näkyvä vihertyminen voi johtua lämpötilasta, auringonpaisteesta ja kasvun käynnistymisestä, eikä välttämättä siitä, että lannoite olisi otettu nopeasti käyttöön.
Milloin huuhtoutumisriski on suurin?
Jos maa on jo valmiiksi liian märkä, kerralla tulee paljon sadetta ja kasvusto kasvaa hitaasti – esimerkiksi kylmyyden ja vähäisen biomassan vuoksi – riski kasvaa, että typpi siirtyy juuristovyöhykkeen alapuolelle. Toisin sanoen: hyvin todennäköisesti syksyllä.